Jälkipyykkiä

Kaksi viikkoa meni nopeasti kuten viikoilla on tapana mennä. Keskuskadun Showroom on purettu.

Purku tuntui melkeinpä rasittavammalta kuin laittaminen, vaikka siihen kuluikin puolet vähemmän aikaa. En olisi mitenkään saanut kaikkea kannettua ellei mieheni olisi tullut avuksi. Kaksi viikkoa sitten asetellessani tuotteita hyllyyn, ajattelin että niitä olisi ollut aika paljon vähemmän purettavaksi. Silloin vielä luulin koronarajoitteiden helpottavan 10.1., mutta niitä jatkettiin ja myös Box by Posti suhtautui asiallisen tiukasti koronarajoituksiin. Mitkään tempaukset eivät showroomini aikana olleet mahdollisia. Aleen olisin voinut toki tuotteet laittaa vaikka viimeiseksi viikonlopuksi, mutta pienyrittäjien alet nyt ovat melko turhanpäiväisiä: ei ole kovin järkevää myydä suuremmalla kuin aivan maksimissaan 20% alennuksella ja sekin on jo pienyrittäjälle tosi paljon. Asiakasvirrat taas harvemmin juoksevat vielä 20% alennuksen perässä. Eli miksi halpuuttaa hintoja jos se ei nosta kokonaismyyntiä.

Koronan lisäksi pop up-viikkojani kuritti toisen viikon lumi-inferno ja sen jälkeinen siperia-pakkanen. Myöskään ajankohta tammikuun alussa ei ole kaikista kaupallisin ajankohta. Kontekstissa näihin mainittuihin kurimuksiin, pop up meni oikein hyvin. Myynnillisesti olin aavistuksen pettynyt, mutta uskon että Keskuskadulla saadulla näkyvyydellä on kuitenkin positiivista vaikutusta jatkossa. Välillä riittää että saa yhden tai kaksi loistavaa asiakasta. Sellaisen, joka innostuu, tykkää, jää vakiasiakkaaksi ja kertoo kavereillekin. Uskon, että sain ainakin yhden tällaisen.

Ennen pop up:ia sain ystäviltä ihanaa kannustusta ja tsemppiä ja sain kuulla arvailuja, että nyt saattaa ekokauppani päästä ihan uusille urille. Ehkäpä tiedossa on kiirettä ja rahaa. Itsekin paukuttelin vähän farkkuhaalareitteni henkseleitä, että nyt tässä ruvetaan bisnesnaisiksi. No eipä käynyt niin. Mutta tiedättekö, toisaalta ihan hyväkin. Hiljaa hyvä tulee. Oranssi Orava pyrkii olemaan päivä päivältä parempi ekokauppa, mutta ei tähtiin kurkotella kahden viikon showroomilla. Ja se ystävien, tuttavien ja myös tuntemattomien kannustus yrittäjäryhmässä lämmitti todella paljon. Kiirettä tuli hieman, rahaa ei yhtään (myynti oli hitunen siitä mikä meni esillä olevien tuotteiden ostoon), mutta hyvä mieli tuli ja jäi.

Minulla oli myymälä tänä vuonna avoinna ensimmäistä kertaa lauantaina 9.1., eli ensimmäisen pop up-viikon lauantaina. Ihanat vakiasiakkaat tulivat pitkän joululoman jälkeen sen verran sankoin joukoin ostoksille, että tein todella hyvän lauantaimyynnin. Sen jälkeen nauroinkin, että yksi päivä Urpiaisentiellä Korsossa voittaa myynnillä viikon Helsingin Keskuskadulla. Eipä sillä Stockmannillakaan lujaa mene, kannattaisikohan miettiä uutta sijaintia kuten vaikka Korsoa :D . Yritykseni alkuajoilla kuulin vinkkejä, että sijainti on kaiken a ja o jos meinaa perustaa myymälän. Kun kivijalan alkuaikoina mietin että millä sitä asiakasvirtaa saa paikalle niin yrittäjäryhmässä jotkut suosittelivatkin suoraan paikan vaihtoa. Että turha niin syrjään myymälää laittaa. Oranssille Oravalle ei olisi tullut myymälää laisinkaan ilman Korson Wanhaa Asemaa, joten sijainti-kommenteilta saatoin jo silloin sulkea korvani. Sijainti on tämä tai ei mikään. Eikö toisaalta ole loistavaa, että myynti on parempaa siellä missä puoti normaalistikin on? Jos kaksi viikkoa kassa olisi Keskuskadulla takonut ilman, että minä edes olen paikalla ja sitten showroomin jälkeen taas seisahtanut niin olisihan se jo saanut miettimään nykyisen toiminnan järkevyyttä.

Kiitos vielä Vilkas ja Posti, joiden järjestämässä Pelastetaan Kauppa-kilpailussa showroomin voitin. Kokemus oli hieno. Ja kiitos ihana Helsingin keskusta. Oli mukavaa kun oli syy piipahtaa keskustassa useasti viimeisen kahden viikon aikana. Minä rakastan Helsinkiä. Jopa näin talvellakin. Minun ekokauppani koti on kuitenkin Korsossa ja siellä pysyy!